Tämä on varmaan viimeinen kirjoitukseni tähän blogiin. Blogin teema oli sidottu kovin terapiaan ja terapia on ohi. Uusi elämännälkäisempi blogi varmaan tulee kunhan keksin hyvän nimen ja ylipäätänsä että mistä tulisin kirjoittamaan.
Mutta mennyttä vuotta voi toki vähän miettiä vielä vuoden viimeisenä päivänä. Tuossa tämän kirjoitusboksin yläpuolella on monta kirjoitusta jotka on jääneet julkaisematta mutta niistä hyvin näkee että missä kohtaa on ne suurimmat muutokset oikeasti tapahtuneet. Julkaisemattomat kirjoitukset on tietenkin olleet minua kaikkein eniten lähellä ja koskettavia.
Jospa vaikka kävisi vuoden takaperin läpi…
-
Viimeisimpänä tietenkin on nämä työkuviot jotka on nyt muuttuneet aika radikaalisti. Vielä kesäkuussa olin valmis jäämään sairaslomalle ja pistämään hanskat tiskiin 1,5 vuoden jatkuneen työpaikkakiusauksen takia mutta yhtäkkiä tapahtuikin monta hyvää asiaa peräkkäin joista viimeisimpänä tämä ylennys. Olkoonkin, että se on erittäin paljon aiheuttanut stressiä ja itkua niin kyllä se kuitenkin merkitsee jotain. Jos ei tässä työpaikassa, niin ainakin seuraavassa minulla on krediittiä kun cv:ssä lukee vihdoinkin jotain enemmän.
-
Sitten sitä edellisenä tuo pieni ihme joka lähti kasvuun oikeastaan ihan tosi lyhyen ajan yrittämisen jälkeen. Ihme se on sinänsäkin että kun sanotaan "ettei siihen tarvita kuin kerta" niin meidän tapauksessa tuo todellakin meni niin. Ihme tulee muuttamaan meidän henkilökohtaiset elämät ja yhteisen perheemme elämän mullin mallin mutta toisaalta se on antanut minulle myös paljon uskoa elämään.
-
Ihmeen tulemisen aikoihin loppui se terapia joka on ollut todella kivuliasta. Tällä hetkellä en ole missään hoidossa, vaikka yritin äitiyslääkärillekin näistä oloistani jo kertoa. Kuulemma "mielialojen vaihtelut kuuluvat raskauteen". Jostain syystä en ole löytänyt tahtoa/voimia vaatia itselleni lisää hoitoa vaikka ihan selvästi käyn tosi pohjalla aina aika ajoin. Terapia kuitenkin kokonaisuudessaan on vaikuttanut minuun jo paljon. Olen edennyt äitisuhteen ongelmien käsittelyn kanssa hyvin (vaikka vieläkin ongelmia on) ja opetellut pikkuhiljaa puolustamaan itseäni myös muiltakin (esim. työtoverit).
-
Liikuntaharrastus on ollut jo vuosia mutta nyt viimeisen vuoden se on ollut ihan hirvittävän aktiivinen, ikävä puoli siihen (omaan kroppaan liittyvät tuntemukset) liittyen on myös bulimia joka jatkui raskauteen asti. Raskauden aikana en ole paljoa oksennellut eikä ole oikeen ollut tarvettakaan. Kroppa on varmasti hyvässä terässä ja voimissa vaikka astma vaivaakin taas entistä enemmän. Body Pump, Body Combat on lempparilajejani olleet vuoden 2008 aikana. Juoksuakin oon jaksanut harrastaa:)
-
Itsetunto-ongelmat vaivaavat edelleen. Vaikkakin olen onnistunut poisoppimaan monista ikävistä käyttäytymismalleista niin syvällä sisimmästäni löytyy edelleen se hylätty ja rikkihakattu lapsi. Ehkä se tulee harvemmin esille, ehkä se tulee lievemmin esille mutta siellä se kuitenkin on.
-
Alkuvuodesta hurahdin psykologian opiskeluun. Aluksi minun piti mennä pääsykokeisiin mutta vaikka luinkin kirjan parikin kertaa intensiivisesti läpi (jopa tilastotieteen kirjan!), työpaikan hullut kuviot veivät ajatukseni niin että havahduin liian myöhään (pääsykokeisiin ilmoittautuminen oli ohi). Syksyllä ilmoittauduin avoimeen yliopistoon suorittamaan aproa ja hitaasti se on lähtenyt käyntiin, osittain henkilökohtaisten kipuilujen vuoksikin. Ensimmäisen kurssin kirja on kuitenkin luettu ja tenttiin olisi ilmoittauduttava heti alkuvuodesta. Pieni ihmeemme aiheuttaa myöskin sen, että olisi ihan hyvä saada se kokonaisuus suoritettua kevään aikana.
-
Ainiin ja tietenkin meidän häämatka joka vei meidät pyramidien ja historian pauloihin, se oli kyllä upea kokemus kaiken kaikkiaan. Loman jälkeenhän ensimmäistä kertaa menin työterveyteen juttelemaan työkuvioista ja siitä se muutos silloin lähti käyntiin.
Vuosi pulkassa, tämä blogi on ollut kyllä pidempään. Ja nyt ehkä sitten jotain uutta.
Hyvää Uutta Vuotta 2009! 
